Oho ja kuinkas kävikään ?

Tammikuun  puolessavälissä oli  muutama kunnon pakkaspäivä. Itä-Suomessa, susirajan tuntumassa pakkaslukemat laskivat -35,9 asteeseen. Oli hyvä hetki muistella lämpimikseen edellistä kesää. Metsiä, jotka pursuivat mustikoita ja puolukoita ja elokuuta, kun oli aika paneutua alkaviin ammatillisen opettajan opintoihin, jotka aijoin suorittaa työni ohessa yhdessä vuodessa.

Elokuinen orientaatioseminaari johdatteli opintojen alkuun. Suurena plussana oli opiskelijoiden jakautuminen alueryhmiin. Seminaaripäivät sovittiin pidettäväksi Mikkelissä tai Savonlinnassa. Opiskelijoiden jako pieniin oppimispiireihin tuntui heti alkuun haasteelliselta.

Alku aina sekavaa, mutta johdatus opintojen sisältöihin ja tavoitteisiin löytyi opettajankoulutuksen selkeästä  käsikirjasta.

Opettajan osaamisalueet oli jaettu neljään osaan.


 Kuvio 1. Opettajan osaamisalueet, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opettajakoulutuksen käsikirja


Opettajien osaamisalueita tarkemmin tutukiskeltuani ajattelin, että  ei mitään uutta auringon alla. Työhistoriani aikana olin ohjannut nuoria, tehnyt erityisnuorisotyötä, ohjannut terveydenhuollon organisaatiossa aikuisia, vammaisia ja toiminut parikymmentävuotta esimiehenä. Työurani keskeisiä osa-aluita oli ollut yhteityö ja vuorovaikutus.Yrittäjänä toimiessani keskeisenä toimintona oli muuttuvan sosiaali- ja terveysalan toimintaympäristön kehittäminen. Jatkuva oppiminen ja opiskelu oli itsestään selvyys. Todistuksia oli kertynyt vinot pinot ja päätinkin olla tarkkana ja hakea  opintojen hyväksilukuja tunnistamisen sisällyttämisen ja korvaamisen kautta.
Mutta kuinkas kävikään, kun asiaa hieman mietin?